Message:

Remove ads from this guestbook - starting at just €2,50
14:31 10-10-2018
Risto

Current favourite song:

En aio paeta
Keskisuomalaisen toimittajalla ei ilmeisesti ole samanlaista taustatietoa kuin tänne kirjoittavilla. Hän on jostain lukenut, ettei Ronnie tykännyt Pohjolan ja Gustavsonin biisien soittamisesta, ja on jotenkin yleistänyt, ettei Jimkään niistä olisi pitänyt (en muista näin kuulleeni, käsittääkseni Jimbo on ollut aina melko joustava bändin linjan suhteen). Tästä hän on olettanut, että keikan setti on Jimin käsialaa. Jukka toki kertoi Soundin haastattelussa koonneensa biisilistan Rekkun kanssa, mutta tätä ei toimittaja ilmeisesti tiedä, kuten ei sitäkään, ettei Jukka pidä nuoruudensävellyksiään erityisessä arvossa. Ymmärrän hyvin, että kuulija, joka ei tällaista tiedä, voi olettaa, että koska Jukka on mukana, myös hänen biisejään kuullaan keikalla. Kun keikka ei ole vastannut odotuksia, seuraa pettymys.
10:25 10-10-2018
Jore
Juuri näin Ilkka, itsekkin ajattelin samoin, mutta yritin olla diplomaattinen.
22:50 10-09-2018
Ilkka, Jyväskylä
Tuo Keskisuomalaisen arvio on suoraan sanottuna täyttä roskaa ja selkeästi tehty tarkoituksellisesti ilkeämieliseksi ja pahansuovaksi. Itse Jyväskylän keikalla olleena voin todeta sen olleen hieno kokemus, ja uudetkin biisit toimivat vanhojen klassikoiden rinnalla ihan mainiosti. Ksml:n verkkolehden kommenttipalstalla kriitikko saakin kuulla kunniansa - useissa kommenteissa suorastaan hävetään huonoa kirjoitusta. Olen samoilla linjoilla; mikä lie mahtanut olla kynäilijän kaunaisuuden taustalla?...
Kaiken kukkuraksi kirjoittaja 'kontradiktoi' surkuhupaisasti itseään, kun alussa mollaa bändiä siitä, etteivät he ole olemassa itseään varten vaan yleisön odotuksia varten, ja kuitenkin lopuksi niin kovin pahoittaa mielensä, kun Wigwam ei suostunutkaan mukautumaan odotuksiin ja soittamaan 'Luulosairasta'. Ihan sikahuonoa musajournalismia - mutta vahinko on jo tapahtunut...
10:34 10-09-2018
Jore
Onhan tuossa Ksml:n jutussa tietty pointti, mutta silti en ole samaa mieltä. 2000-luvun levyjen sisältöä on turhaan väheksytty, ihan mukavia "pop-biisejä" useimmat niistä ovat. No ehkä tuo Heaven in .. ei oikein sopinut settiin, mutta muut kylläkin ihan hyvin.

Kuten EsaJii mainitsi, niin tämä Pohjola-Gustavson tuotanto oli sen verran erilaista, että ei olisi mielestäni settiin oikein sopinut. Jos Pohjola olisi ollut paikalla, niin sitten kyllä.

Jimin laulu on nykyään välillä aika heikkoa eli mielestäni oli hyvä että Jukka sai noinkin paljon lauluosuutta. Olisi kuitenkin mielenkiintoista miksi tähän oli päädytty.
22:12 10-08-2018
EsaJii
Onhan ne ensilevyt varsin omalaatuisia, ja viimiset taas jonkin verran tavanomaisia. Luulen että Luulosairas ei enää miellytä Jukkaa. Olisi se kuitenkin jännä ainoana suomenkielisenä setissä. Koko settien ominaisuus on muuttunut esimerkiksi Twilightin ajoilta. Jukka lauloi jo silloin mieluummin covereita kuin omia biisejä. Ymmärtääkseni hän lauloi nyt muutamie Jimin alunperin levyllä laulamia. Beingin biisejä olisi vaikea erotella tämmöiseen esitykseen, ja siinä oli Pohjola ja nää orkesterisoittimet mukana. Ainoa mahdollisuus tuoda Jukkaa enemmän esille olisi Fairyportin mukaan otto.
22:10 10-08-2018
Eeva H.

Current favourite song:

Wigwam: Cheap evening return
Keskisuomalaisen kritiikki on ihan mielenkiintoinen näkemys sekin muutoin niin ylistävien arvioiden joukossa. Mutta kummallisen väheksyvä sävy kirjoittajalla.
Itse olin Turun konsertissa. Menin positiivisella mielellä - konserttiarviot kun ovat olleet niin positiivisia - mutta toisaalta tyhjin ja avoimin mielin - ajattelin että antaa musiikin tapahtua jos on tapahtuakseen; ei paineita jotka voivat ikävästi poksahtaa... Yllätys olikin sitten suuri, kun musiikki vei totaalisen voimallisesti. Ei ollut tylsää.

Kunhan alkuviikon pitkistä työpäivistä selviän, kirjoitan omia Turun-tunnelmia blogiini.
19:33 10-08-2018
TR
Tässä Ksml:n juttu:

Kaikella rakkaudella Wigwam: olitte tylsiä Lutakossa – Progelegenda esitteli 50-vuotista taivaltaan, mutta tässä matkassa oli yksi iso puute

Wigwam Lutakossa 4.10. 2018

Wigwam on aina kantanut harteillaan taakkaa, joka on ollut sille liian suuri. Kuin se ei olisi olemassa itseään ja soittajiaan varten, vaan pikemminkin siihen kohdistuvia odotuksia varten.

Ensin bändin piti olla Suomen ykkösprogebändi ja kotimainen vastine kaikille niille ulkomaisille progehirmuille ja virtuooseille. Sitten Nuclear Nightclubin (1975) myötä siitä piti tulla kansainvälinen popsensaatio.

Eikä tullut lopuksi oikein kumpaakaan. Progen aika meni nopeasti ohi ja Wigwamin seikkailut brittiläisen Virgin-yhtiön kanssa vielä nopeammin.

Jos Nuclear Nightclub oli ilmestyessään vedenjakaja, joka toi bändille uusia faneja ja etäännytti osan vanhoista, on levy silti Wigwamin uudempaan tuotantoon verrattuna biisimateriaaliltaan ylivertaista. Torstai-iltana Lutakossa keskityttiin paljon vedenjakajan jälkeiseen aikaan, josta ei löydy montaakaan kohokohtaa.

Se on rohkea ja omapäinen ratkaisu, mutta valitettavasti ei toimiva sellainen. Linjalle on myös käytännön syy: monet Wigwamin alkupään tuotannon kappaleista ovat vaikeita soittaa. Yhtye ajautui tästä riitoihin jo aikanaan, koska laulaja Jim Pembroke ja rumpali Ronnie Österberg eivät halunneet soittaa keikoilla urkuri-laulaja Jukka Gustavsonin ja basisti Pekka Pohjolan polveilevia proge-eepoksia. Gustavson ja Pohjola lähtivät bändistä.

Vaikka Wigwam juhlii näennäisesti viisikymppisiään, Lutakon-keikka muistutti enemmän nelikymppisiä ja Pembroken ehdoilla tehdyltä.

Ei edes Esa Kotilaisen komeat moog-vinguttelut eikä varsinkaan Rekku Rechardtin pitkät kitarasoolot pelasta Wigwamin uudempaa biisimateriaalia, joka muistuttaa buffetissa liikaa syönyttä, pöhöttynyttä rockdinosaurusta.

Tyylilleen uskollisesti irvistellen laulavan Gustavsonin ääni on yhä todella hienossa kunnossa ja taitavasti soittava bändi kauttaaltaan mainio, basisti Pave Maijasta myöten. Kun yhtye keskittyy sen ydinmateriaaliin, se loistaa.

Pembroke tekee vakuuttavimman esiintymisensä Just My Situationissa, mutta muutoin hän vaipuu turhan usein dylanmaiseen ärjymisen ja muminan sekoitukseen, kuten Nuclear Nightclubissa.

Losing Hold nousee ylipitkän keikan kohokohdaksi ja on yksi niitä harvoja pilkahduksia varhaisemmasta Wigwamista. Debyyttilevy Hard’N’Hornylta (1969) ei ole setissä yhtäkään kappaletta. Ensimmäisiltä singleiltä ei myöskään kuulla mitään, puhumattakaan yhdestä yhtyeen isoimmista hiteistä, Luulosairaasta. Viimeksi mainittu on yksi kotimaisen rockin kulmakivistä ja yhtyeen parhaimmista kappaleista.

Näiden teosten poissaoloa ei voi ainakaan perustella sillä, että ne olisivat liian vaikeita soittaa. Niiden poissaoloa Wigwamin 50-vuotiskeikalla on muutoinkin vaikea perustella.
17:57 10-08-2018
Panu, Rovaniemi
Itse kävin tämän kiertueen Oulun ja Turun keikoilla. Omat erittäin positiiviset tunnelmat ja havainnot ovat jo tulleet pitkälti kerrotuiksi täällä muiden kirjoittajien toimesta.

Pidin erittäin paljon näitä konsertteja varten laadituista uusista sovituksista. Esim. urkujen johdolla lähtenyt ja Moog-sooloon huipentunut funkahtava Save My Money and Name oli todella hienoa kuultavaa, samoin kauniin instrumentaalihännän saanut Lost Without a Trace.

Yhtä lailla pidin tämän kokoonpanon saundista. Itse en ole nähnyt revisited-kokoonpanon keikkoja, joten oli kiva havaita livenä, miten Gustavsonin hammondit sopivat myös deep pop-kauden biiseihin erinomaisesti. Samoin korvia miellytti Esa Kotilaisen aiempaa runsaammin käyttämät Mellotron-saundit. Niin mellotron-jouset kuin -huilukin sopivat näihin kappaleisiin kuin nenä päähän! Onkohan Esalla ollut aiemminkin Memotron mukana Wigwam-keikoilla? Myös kolme laulavaa jäsentä mahdollisti runsaat stemmat, jotka panin ilolla merkille. Ja tietenkin, Rekun soolot olivat suorastaan sykähdyttäviä (erityisesti No New Games).

Maijasta on ehkä hieman kritisoitu näiden keikkojen tiimoilta, ehkei niinkään täällä, mutta fb:n progeryhmässä. En minä herran soitosta hirveästi huomautettavaa löytänyt. Toki joitain pieniä makuasioita tuli huomioitua, kuten esim. se, että Lucky Goldenin kertosäkeen bassolinjan olisi voinut soittaa laulumelodiaa mukaillen (kuten studiolevyllä) tai pitkälti säkeistöjen perustykytystä jatkaen (kuten Wigwam Plays Wigwamilla) nyt kuullun epäselvän ufo-kuvion sijaan. Mutta nämä ovat minusta tosi pieniä juttuja kokonaisuudessa. Samalla on nimittäin myös sanottava, että minusta esim. Bow Lanen tai Lost Without a Tracen bassomaalailut olivat kaunista kuultavaa, samoin kuin ne Maijasen stemmalaulut. Totta toki on, että Losing Holdin bassolinja ei tainnut muutamissa kohdissa aivan seurata Pohjolan levyversion hurjia nuottiryöppyjä, mutta ainakaan minua se ei haitannut. Kuten todettu, en päässyt Helsingin keikoille, joten en kuullut kappaletta Tolosen kanssa esitettynä.

Sekin on kyllä totta, että erityisesti Oulun keikalla basson saundi meni aika epäselväksi huminaksi. Turussa tilanne oli selkeästi parempi ja molemmissa paikoissa se parani vielä korvatulppia käyttämällä.

Sen vielä sanoisin, että Pembroken kujeilevan lavaolemuksen hyväntuulisuus välittyi yleisöön asti. Miehen tarinointia esim. Just My Situationin taustasta oli mukava kuunnella ja Kotilaisen Do or Dien soolon seuraaminen meni paikoin ihan pantomiimiksi. Hakipa Jim Turussa jopa ko.soolon aikana lavan sivustalta pahvisen kartionmuotoisen "juhlahatun", jota koetteli sovitella sooloa parhaillaan soittavan dir.muksen päähän! Ja tietty esim. Oulussa Grass For Bladesin sanat menivät lopussa vähän sekaisin, mutta mitäpä siitä. Tunnelma ja siitä jääneet muistot olivat kerrassaan hyviä!
17:53 10-08-2018
MZ

Current favourite song:

Lost Withou A Trace
Turun Sanomien ylistävässä arviossa Kimmo Lilja kertoo: "Kiertueen kaikki konsertit äänitettiin." Kannatan lämpimästi kaikkia live-julkaisuja ja toivon erityisesti Oulun konsertin ilmestyvän laatujulkaisuna. Oulussa koettiin ehjä, tasapainoinen kokonaisuus ilman vieraita. Wigwamia parhaimmillaan. Kiitos sille, joka osan konsertista toimitti kuunneltavaksi.
17:37 10-08-2018
Joe
Juttu näkyy vain tilaajille, mutta se alkaa näin.

Kaikella rakkaudella Wigwam: olitte tylsiä Lutakossa – Progelegenda esitteli 50-vuotista taivaltaan, mutta tässä matkassa oli yksi iso puute Wigwam on aina kantanut harteillaan taakkaa, joka on ollut sille liian suuri. Kuin se ei olisi olemassa itseään ja ...

Aika "mielenkiintoinen" ja rohkeakin näkemys ja täysin muiden arvostelujen vastainen. Voisko joku lehden tilaaja kertoa mistä moinen näkemys kumpuaa. Toisaalta meitähän on moneen junaan, joten ei tätä kannata vakavasti ottaa.

Mehän tiedämme mikä on totuus: ilta oli lämmin ja suurenmoinen eikä pätkääkään tylsä missään vaiheessa, vaikka soittoa oli n. 3 tuntia. Tähän harva bändi pystyy.
14:57 10-08-2018
Jukka
Ei pysty lukemaan tuota Keskisuomalaisen Wigwam-juttua. Mitä siinä sanotaan? Tylsä oli? En kyllä itse ihan niin sanoisi, miten perustelivat väitteensä...
12:12 10-08-2018
TR

Current favourite song:

Losing hold
Jyväskylän keikka tuli tarkistettua. Wigwam keikkoja ed. kerran nähty 2000-luvun alussa pari kertaa, edellisen kerran niin ikään Lutakossa. Revisitedin välissä kerran. Kyllä tämä oli näistä ehdottomasti paras vaikka paikallislehti keikan arvioikin tylsäksi. Keikan jälkeen aukeni sattumalta mahdollisuus keskustella herrojen Maijanen ja Pembroke kanssa Lutakon lastauslaiturilla. Kehuivat kovasti illan meininkiä ja klubiolosuhteita.
10:31 10-08-2018
nic

Current favourite song:

peter blegvad- model of kindness
did they sell t-shirts at these gigs ? i'd love to get one.
15:18 10-07-2018
EsaJii
Niistä ilmavuuksista (2000 luvun levyillä) tuli mieleen että vaikka Jim on näitä proge-sovituksia saanut biiseihin vuosien varrella, niin olisi kiva kuulla joskus Jimin biisejä uudelleen sovitettuna studiossa vaikka jollain melkein unplugged kokoonpanolla. Eli Jim, piano, rummut ja basisti ja sitten jokaisella raidalla vain yksi muu muusikko. Rekku pantaisiin vain ehkä kahteen raitaan jotka olisi niitä nopeampia biisejä. (Urutkin vain yhdelle raidalle. Grass For Blades tietenkin.) En ole kuullut että Rekku olisi koskaan soittanut akustista muuta kuin studiossa. Jos Jim olisi maailmalla tunnetumpi, olisi Pembroke Unplugged jo aikoja sitten tehty.
14:24 10-07-2018
Jore
Olen samaa mieltä kuin Risto. Aivan huikea ilta Logomossa.
Kuitenkin kyllä Rekku ja Jukka olivat ihan omaa luokkaansa ja Rekun soolot lähtivät aina lentoon. Rekun soitto on vähintään entisellään ja mies pitää saada lavalle tämänkin jälkeen.

Paven bassottelu oli soitannollisesti ihan Ok, mutta soundi oli välillä niin kumiseva ja voimakas että peitti alleen muut soittajat, etenkin eka setin aikana meinas pilata muutaman biisin. Toka setin aikana basson soundi oli parempi. Kyllä Måssea tuli ikävä. Sama ilmiö oli kuulemma myös Tampere-talossa. Missään arvostelussa ei ole kiinnitetty huomiota bassosoundiin, mikä minua ihmetyttää.

No bassosta huolimatta ilta oli unelmieni täyttymys.
Messages: 151 until 165 of 558.
Number of pages: 38
Newer8 9 10 [11] 12 13 14Older